Venäjän kieli on yksi maailman suurimmista kielistä, mutta venäjän kielen korkeakouluopiskelijoita on Suomessa verrattain vähän ja ala on monelle tuntematon. Tässä blogipostauksessa venäjän kielen opiskelija ja myyntiassistenttimme Senni Toikka kertoo venäjän yliopisto-opiskelusta omiin kokemuksiinsa peilaten.
Venäjää voi tällä hetkellä opiskella Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Turun ja Tampereen yliopistoissa, käsittääkseni myös Åbo Akademissa. Itse olen aloittanut venäjän kielen opinnot Tampereella vuosia sitten ja tällä hetkellä opiskelen maisterivaiheessa. Koen, että Tampereen yliopisto oli erinomainen valinta opiskelupaikaksi, sillä minulla on oikeus opiskella lähes mitä tahansa muita opintoja valinnaisina opintokokonaisuuksina. Tällä tavalla jokainen pystyy luomaan juuri itselleen sopivan koulutuksen. Olen itse valinnut sivuaineeksi sosiaalityön opintoja, sillä minua kiinnostavat venäjänkielisen vähemmistön sosiaaliset ongelmat.
Venäjän yliopisto-opinnot ovat ehkä sellaisia, että niihin ei haeta spontaanisti hetken mielijohteesta. Suurimmalla osalla opiskelijoista on jonkinlainen syvempi mielenkiinto Venäjää ja sen kieltä kohtaan ja kieltä täytyy jo osata opintoihin hakiessa. On vaikea sanoa, mistä kiinnostukseni tätä alaa kohtaan on alun perin alkanut. Luulen, ettei siihen ole vaikuttanut mikään tietty asia, vaan ehkä koko taustani on ollut syynä siihen, miksi olen lähtenyt opiskelemaan venäjää. Ehkä kiinnostus on lähtenyt monista Venäjän matkoista, mielenkiintoisista museoista, kirjallisuudesta, upeista nähtävyyksistä ja ainutkertaisesta Pietarista, unohtamatta opiskelua suomalais-venäläisessä peruskoulussa ja lukiossa.
Olen puoliksi ukrainalainen ja puoliksi suomalainen ja käynyt kaikki koulut Suomessa. Perheeni on kaksikielinen ja kotona olemme puhuneet sekä suomea että venäjää. Molemmat vanhempani ovat olleet niin sanotusti vahvasti sidoksissa Venäjään, sillä äitini on opiskellut Pietarissa ja isäni on työskennellyt siellä. Luonnollisesti myös äitini halusi, että veljemme kanssa opimme venäjän kielen ja siitä olen hänelle kiitollinen. Kielitaidosta on ollut hyvin paljon hyötyä varsinkin työllistymisen kannalta Itä-Suomessa. En tiedä onko kielestä varsinaisesti ollut haittaa, sillä en koe, että minkään kielen osaaminen voisi olla haitaksi.
Suomessa venäjänkielisyyttäni ei ole aina katsottu hyvällä ja olen saanut kuulla siitä ikävään sävyyn. En siltikään ole lannistunut ikävistä kommenteista. Nyt sodan alettua nuo ikävät muistot ovat valitettavasti nousseet pintaan ja on tullut uusia ikäviä kokemuksia venäjänkielisyyteeni sekä alaani liittyen. Yritän kuitenkin ymmärtää ihmisten ennakkoluuloja.
Alamme ei todellakaan tue sotaa tai ole millään tapaa venäjämielinen. Tavoitteenamme on tutkia Venäjää kaikista eri näkökulmista ja siitä on vain ja ainoastaan hyötyä. Venäjä tulee pysymään aina naapurimaanamme ja Suomessa tullaan tarvitsemaan venäjän kieltä monilla eri aloilla. Nyt alaamme kohtaan kiinnostus on ollut aaltoilevaa ymmärrettävistä syistä. Uskon kuitenkin, että alallamme on hyvä tulevaisuus ja arvostettu asema Suomessa.